Luomu säästää luonnonvaroja myös tuleville sukupolville. Se on hyvä merkki.

Luomun ydintä ovat ravinteiden kierrätys, uusiutumattomien luonnonvarojen säästäminen, maaperän hyvästä kunnosta huolehtiminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Aika hyvä juttu, vai mitä?

Sen sijaan, että käytettäisiin keinolannoitteita, joiden valmistaminen nielee valtavat määrät energiaa ja kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja, luomuviljelyssä tehdään taikatemppu: sidotaan mikrobien avulla typpeä ilmasta maaperään! Luonnon omana typpitehtaana viljellään esimerkiksi hernettä ja puna-apilaa. Symbioosissa typensidontaan erikoistunut bakteeri saa kasvilta energiaa ja vastapalveluna luovuttaa kasville typpeä. Lisäksi lannoitteena käytetään uusiutumattoman fosfaattimalmin sijaan eloperäisiä aineksia, kuten karjanlantaa. Viime vuosina on kehitetty myös esimerkiksi teollisuuden sivuvirroista luomuhyväksyttyjä kierrätyslannoitteita.

Maaperän kunnosta huolehtiminen on oikeastaan edellytys luomuviljelylle. Jotta viljelijä voi myydä satoa luomuna, on hänen sitouduttava säilyttämään maaperässä eloperäistä ainesta, lisättävä maaperän monimuotoisuutta ja estettävä tiivistymistä ja eroosiota. Ja mikäs siinä, nämähän auttavat viljelijää saamaan pellosta hyvän sadon ja samalla säilyttävät maan kasvukunnossa myös seuraaville sukupolville.

Monimuotoisuus on rikkaus, jota luomu tutkitusti edistää. Sen lisäksi, että haluamme säilyttää laulavat linnut ja surisevat pörriäiset myös lastemme iloksi, säilytämme samalla korvaamattomia luonnon tarjoamia palveluita, kuten vaikkapa pölytyksen tai eloperäisen aineksen hajottamisen.

Maapallon kestävyyden raja tulee vastaan nopeasti, jos emme siirry luonnonvarojen käytössä kestävämpään malliin. Luomu on edelläkävijä kestävässä ruoantuotannossa.

Lue lisää: Fos­fo­ri on elä­män ehto (Yliopisto-lehti 03/15)