Kansainvälistä maaperäpäivää vietetään 5.12. Hyvinvoiva maaperä on edellytys toimivalle ruuantuotannolle. Panostamalla maaperän hyvinvointiin ruuantuotannossa voidaan torjua ilmastonmuutosta ja vähentää riippuvuutta keinolannoitteista ja torjunta-aineista. Moni keino parantaa maaperän hyvinvointia on tuttu luomuviljelystä. Tutkimustieto tuo jatkuvasti uutta ymmärrystä maaperästä ja sen toimintamekanismeista ruuantuotannossa.
Jopa 95 prosenttia maailman ruuantuotannosta on sidoksissa maaperään, ja multava maa on luonnonvara, jota häviää intensiivisten viljelykäytäntöjen ja eroosion vaikutuksesta nopeammin kuin uusiutuu.
”Maaperän hoitaminen luo tulevaisuuden ruokaturvaa ja auttaa sopeutumaan haasteisiin. Luomuviljelyssä keskeistä on maaperän hyvinvointi ja luomu toimiikin kestävän ruuantuotannon veturina näyttäen esimerkkiä maaperän hyvinvointia edistävissä viljelymenetelmissä”, sanoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras.
Hyvinvoiva maaperä monen tekijän yhteisvaikutus
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ansa Palojärvi on keskittynyt tutkimuksessaan muun muassa mikrobiologisiin vuorovaikutussuhteisiin ja niiden hyötyihin maaperälle. Palojärveä kiinnostaa erityisesti kasvien juuristojen rooli.
”Esimerkiksi palkokasvit ovat runsasjuurisia: kasvien juuristo tuo maaperän eliöstölle ravintoa, muokkaa maan rakennetta ja kuljettaa hiiltä, mikä hyödyttää maaperää. Viljelykasvit sekä ruuantuotanto hyötyvät näistä vuorovaikutussuhteista. Jotta vuorovaikutussuhteet toimivat, maata täytyy hoitaa hyvin. Monipuolinen kasvivalikoima on tässä tärkeä. Kasvivalikoimaa voidaan monipuolistaa viljelykierron lisäksi esimerkiksi viljelemällä seoksia kuten aluskasvia ja ruokakasvia tai kahta ruokakasvia sekaisin. Tällä on suojaava vaikutus: se hyödyttää juuristoa ja maa pysyy vihreänä ja yhteyttävänä pidempään”, Palojärvi kertoo.
Luomuviljelyssä monia maaperälle hyödyllisiä käytäntöjä
Moni maaperää hyödyttävä käytäntö on tuttu luomuviljelystä. Luomutuotannossa käytettävät eloperäiset lannoitteet, biologinen typensidonta palkokasveja hyödyntämällä sekä maan hoitaminen tekevät hyvää maan rakenteelle, multavuudelle ja pieneliöstölle. Tämä ehkäisee eroosiota ja auttaa maata kestämään paremmin ääriolosuhteita, kuten kuivuutta tai rankkasateita. Myös vesistöt kiittävät, kun ravinteet pysyvät pellossa ja kiertävät tehokkaasti eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
”Luomun etu on, että se on aina tarjonnut vaihtoehtoisia ratkaisuja ruuantuotantoon. Aiemmin on voitu ajatella, että tavanomaisessa viljelyssä on paljon laajempi keinovalikoima käytössä ja luomussa varsin rajattu, mutta nykyisessä maailmantilanteessa luomuviljelystä tutut toimintatavat voivat näyttäytyä yhä useammalle kokeilunarvoisina”, Palojärvi sanoo.
Samalla luomu vahvistaa ruuantuotannon omavaraisuutta, sillä se ei ole yhtä riippuvainen ulkoisista tuotantopanoksista. Tähän liittyen yksi ajankohtaisimmista haasteista on fossiiliset ja tuontipanoksiin perustuvat keinolannoitteet, joiden hinnat ovat olleet viime aikoina poikkeuksellisen korkealla. Biologisen typensidonnan ja eloperäisellä aineksella lannoittamisen ohella myös uudet, kaupalliset kierrätyslannoitteet tarjoavat nykyään vaihtoehdon keinolannoitteille ja ne sopivat myös luomuviljelyyn.
Tiedotetta varten on haastateltu myös kierrätysravinteita tutkinutta Luonnonvarakeskuksen johtavaa tutkijaa Tapio Saloa sekä kierrätyslannoitteita valmistavan Soilfood Oy:n tuoteryhmäpäällikköä Mika Malinia.
Lisätietoja:
Aura Lamminparras, toiminnanjohtaja, Pro Luomu ry, puh. 040 556 8097, aura.lamminparras@proluomu.fi
Ansa Palojärvi, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, puh. 02 9532 6420, ansa.palojarvi@luke.fi