Viime viikot ovat tehneet hyvin selväksi, että sota Ukrainassa on myös ruokakriisi Suomessa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma eli Green Deal ja erityisesti sen maatalouden tavoitteet Pellolta pöytään -strategiassa ovatkin nyt tärkeämpiä kuin ehkä koskaan.

Viime viikot ovat tehneet hyvin selväksi, että sota Ukrainassa on myös ruokakriisi Suomessa. Vaikka Suomessa ruuan omavaraisuus on periaatteessa korkealla tasolla, olemme hyvin riippuvaisia Venäjältä tulevista lannoitteiden raaka-aineista, ja sodan seurauksena lannoitteiden hinnat ovatkin ampaisseet ennennäkemättömiin lukuihin. On havahduttu siihen, miten suuri riski huoltovarmuudelle fossiili-intensiiviset lannoitteet ovat. Sen lisäksi ne ovat edelleen iso riski myös vesistöille ja ilmastolle.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma eli Green Deal ja erityisesti sen maatalouden tavoitteet Pellolta pöytään -strategiassa ovatkin nyt tärkeämpiä kuin ehkä koskaan. EU tavoittelee muun muassa neljännestä peltoalasta luomuun vuoteen 2030 mennessä ja keinolannoitteiden käytön merkittävää vähentämistä. Myös Suomen kansallisessa luomuohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että 25 prosenttia Suomen peltoalasta olisi luomussa vuoteen 2030. Tällä hetkellä luomualan osuus Suomessa on 14,5 prosenttia.

Maatalouden kustannuskriisi ja Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät toki myös luomutiloilla esimerkiksi energian hinnan nousuna. Luomuviljelijät eivät kuitenkaan ole riippuvaisia Venäjältä tulevista keinolannoitteiden raaka-aineista. Luomussa keskeistä on maan hoitaminen, biologinen typensidonta palkokasvien avulla ja ravinteiden kierrättäminen. Tällainen tuotantotapa vastaa moniin kestävyyshaasteisiin, mutta on myös huoltovarmuuden kannalta järkevä: koska ulkoisia tuotantopanoksia tarvitaan vähän, se kestää paremmin nykyisenlaisia kriisejä.

Ilmassa on kuitenkin ollut myös epäileviä puheenvuoroja luomun tehokkuudesta, ja siitä voitaisiinko luomulla ruokkia maailma. On totta, että luomussa satotasot ovat usein tavanomaista pienemmät. Ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista, että globaalisti kaikki ruuantuotanto olisi luomussa, mutta tutkimusten mukaan se ei välttämättä olisi mahdotonta. Maapallon kasvava väestö voitaisiin ruokkia täysin luomulla, mikäli globaalia ruokahävikkiä leikataan ja ruoankulutusta muutetaan kasvispainotteisemmaksi. Luomusatoja voidaan myös parantaa hyvillä viljelymenetelmillä ja tutkimukseen panostaen. Parhaat luomuviljelijät saavat jo nyt huippusatoja.

Luomulla on myös kokoaan suurempi vaikutus, sillä luomun kestävät menetelmät kiinnostavat enenevissä määrin myös tavanomaisia viljelijöitä. Luomun lisäämisellä ja kehittämisellä onkin mahdollista kehittää koko ruokajärjestelmää kestävämmäksi sekä ekologisten haasteiden että huoltovarmuuden kannalta.

Luomuun siirtyminen ei kuitenkaan käy nopeasti, ja ammattitaitoinen luomuviljely vaatii myös huomattavaa osaamista. Luomua tulee kehittää koko arvoketjun mitalla ja kiinnittää myös kysynnän edistämiseen huomiota. Luomutuotteille on vahvaa kysyntäpotentiaalia niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin markkinoilla.

On ymmärrettävää, että akuutti kriisi tarvitsee akuutteja toimia, mutta tässäkin hetkessä olisi tärkeää suunnata myös tulevaisuuteen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman vahvaan toimeenpanoon.

Lisätietoja: toiminnanjohtaja Aura Lamminparras, Pro Luomu ry, aura.lamminparras@proluomu.fi, puh. 040 556 8097

Lähteet:

Müller, Adrian & ym. (2017). Strategies for feeding the world more sustainably with organic agriculture. Nature Communications 8, 1290.

Autio, S., & Iivonen, S. (2019). Luomutuotannosta eväitä ruokajärjestelmän kestävyysmuutokseen. Tieteessä Tapahtuu, 37, nro 3.