Rehevöityminen on sisävesien ja Itämeren merkittävin ympäristöongelma, ja uhka koko ekosysteemille. Aihe huolettaa suurta osaa suomalaisista, kertoo myös tuore selvitys. Luomuviljely on osa ratkaisua, sillä erityisesti pidemmät viljelykierrot, typensidontakasvien viljely ja monivuotiset nurmet ovat luomutuotannolle ominaisia ja myös vesistöystävällisempiä viljelymenetelmiä. Aihe on ajankohtainen erityisesti kevätkylvöjen ja lähestyvän uintikauden kynnyksellä.
Jos maaperä voi huonosti, ei vesistöilläkään mene hyvin: yhdessä ne ovat ekosysteemimme kivijalka. Ruuantuotannon vesistövaikutukset syntyvät ravinne- ja kemikaalikuormituksesta sekä eroosiosta, eli maaperän viljelysmenetelmällä on vaikutusta siihen, mitä vesistöihimme päätyy.
”Luomutuotannon kiistaton etu on se, ettei väkilannoitteita käytetä, vaan luomuviljelyssä pyritään orgaaniseen lannoitukseen. Luomutuotannon lannoitusmenetelmä on se, että käytetään typensidontakasvina apilaa, jonka juuriston bakteerit sitovat ilmasta typpeä omaan kasvuunsa. Näillä menetelmillä ravinteiden huuhtoutumisriski vesistöihin on pienempi. Luomussa pidetään huolta myös maan kasvukunnosta. Kun maa voi hyvin mururakennetta myöten, se ei päästä ravinteita. Hiukkaset ovat isompia, eivätkä huuhtoudu veden mukana”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sirpa Piirainen.
Rehevöityminen on merkittävä ongelma etenkin Suomen sisävesissä ja Itämeressä. Rehevöitymistä tapahtuu, kun veteen kulkeutuu liikaa typpeä ja fosforia. Ne ovat ravinteita, jotka suurina määrinä kiihdyttävät kasviston ja eläimistön perustuotantoa. Rehevöityminen näkyy järvissä ja vesistöissä esimerkiksi leväkukintoina ja levien määrän kasvuna, veden värin samentumisena, vesikasvien runsastumisena ja lajiston muuttumisena sekä haju- ja terveyshaittoina.
Vesistöjä rehevöittävät vaikutukset ovat paikallisia ympäristöongelmia, joten sillä on merkitystä, minkälaista tuotantoa vesistön valuma-alueella on.
”Luomuviljely on jossain määrin alihyödynnetty menetelmä vesistöjen suojelussa. Jos katsotaan luomuviljelyn kuormittavuutta pinta-alaa kohden, etenkin typpikuormitus on pienempi, ja ylipäätään kemikaalikuormitus on luomussa vähäisempi”, kertoo Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen.
Luomun iso etu vesistöjen näkökulmasta ovat monivuotiset nurmet, jotka ovat mukana viljelykierroissa myös viljatiloilla. Nurmet pitävät ravinteet maassa pitämällä pellot kasvipeitteisinä ympäri vuoden.
”Meillä on intensiivistä, yksivuotista viljantuotantoa esimerkiksi Saaristomeren valuma-alueella. Ympäristöhaitta on isompi näillä alueilla, joilla kasvusto uusitaan vuosittain. Monivuotinen nurmiviljely on luomulle tyypillistä ja se on yksi ratkaisu vesistöjen suojelemiseen. Intensiivisillä viljelyalueille luomun viljely voi tuoda ympäristöhyötyjä, koska monivuotisia nurmia ei myllätä usein, eikä sieltä valu ravinteita vesistöihin niin helposti. Isommassa kuvassa monivuotisilla nurmilla on positiivisia vaikutuksia koko maaeliöstölle”, jatkaa Iivonen.
Luomu on selkeä osa ratkaisua paikallisesti vesistöjen rehevöitymiseen, sillä yksittäisen vesistön kannalta oleellisinta on, minkälaista valumaa ympärillä olevilta peltohehtaareilta tulee. Tuotannon kokonaisvaikutukset vesistöihin ovat kuitenkin jossain määrin riippuvaisia myös tarkastelutavoista ja erot tavanomaiseen tuotantoon verrattuna tasoittuvat kiloja tarkasteltaessa.
”Luomuviljelyn aiheuttama typpikuormitus hehtaaria kohden on ollut pitkäaikaiskokeissa pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Toisaalta saadut luomusadot ovat olleet tavanomaista pienempiä. Tämän takia tuotettuun satoon suhteutettuna luomun ja tavanomaisen tuotannon kuormitus ovat olleet lähes samalla tasolla. Korkeammat luomusadot siis kääntäisivät tilanteen luomun eduksi, jos kuormitus ei kasvaisi. Kokonaisuudessaan biologisen typensidonnan hyödyntäminen, monipuoliset viljelykierrot ja torjunta-aineettomuus ovat luomun vahvuuksia, jotka säästävät myös energiaa, lisäävät biodiversiteettiä ja vähentävät kemikaalikuormitusta”, summaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Lemola.
Huoli rehevöitymisestä ja ruokatuotannon tilasta on yhteinen
Maaliskuussa julkaistun, ympäristöministeriön teettämän kyselyn* mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää puhtaita vesiä tärkeänä. Vastaajista merkittävä enemmistö, 74 prosenttia, on huolissaan tai erittäin huolissaan Itämeren tilasta. Järvi- ja jokivesien tilasta on huolissaan tai erittäin huolissaan 45 prosenttia vastaajista. Eniten huolta herättävät haitta-aineet ja rehevöityminen. Seitsemän kymmenestä suomalaisesta kannattaa vesiensuojelun lisäämistä.
”Luomu on vesistöystävällinen valinta suomalaiselle. Luomutuotteita valitsemalla kuluttaja edistää luomutuotannon lisääntymistä ja vesistöille ystävällisten ruuantuotantomenetelmien kehittymistä”, kertoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras.
Myös tahtotila luomutuotannon lisäämiseen on yhteinen. Osana vihreän siirtymän tavoitteita EU asetti päämääräkseen, että luomupeltoalan osuus olisi EU:ssa 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomessa EU:n tavoitteita pannaan toimeen kansallisen Luomu 2.0 -ohjelman avulla. Tällä hetkellä 15 prosenttia Suomen peltoalasta on luomua.
Lisätiedot
Aura Lamminparras, toiminnanjohtaja, Pro Luomu ry, puh. 040 556 8097, aura.lamminparras@proluomu.fi
Sari Iivonen, johtaja, Luomuinstituutti, puh. 029 532 2882, sari.iivonen@luke.fi