Luomumaitotilan emäntä Mirja Koljonen on aina ollut oman tiensä kulkija. Helsinkiläistyttö lähti opiskelemaan maataloustiedettä ja päätyi emännäksi Teuvalle, Etelä-Pohjanmaalle.

Mirja ja Aaro Koljosen luomumaitotila Ranta Ayrshires on kohtalaisen kookas suomalaiseksi maatilaksi. Lehmiä on noin 200, ja luomumaidon lisäksi tila tuottaa luomunaudanlihaa. Isännän ja emännän lisäksi tila työllistää perheen kaksi aikuista poikaa, ja palkattuakin työvoimaa tarvitaan.

Nykytilanne on pitkän kehittämisen tulos. Mirja Koljonen kertoo, että 1990-luvun alkupuolella he miettivät, mitä tehdä tuotannon kanssa: tavanomaisella maitotilalla oli tuolloin 14 lehmää. Isäntä hoiti tilan, ja emäntä kävi ansiotöissä.

”Haimme näköalaa tulevaisuuteen ja mietimme, miten maatalous jatkuu Suomen EU-jäsenyyden myötä”, Mirja Koljonen muistelee.

Ratkaisuksi nähtiin luomu: pellot siirrettiin luomuun vuonna 1995, ja maidontuotanto siirtyi luomuun lopullisesti vuonna 2011.

Maaseutu lumosi jo lapsena

Rannan tilan emäntä on paljasjalkainen helsinkiläinen, joka ihastui maaseutuun jo nuorena. Töölöläistytön paratiisi oli sukulaisten maatila, jossa hän vietti koululaisena aikaa kesäisin ja osallistui tilan kotieläinten hoitoon.  

”Se oli enemmän kuin vasikansilittelyä: opin esimerkiksi lypsämään ja ajamaan traktorilla. Heräsin aamuisin navettaan mielihyvin”, Koljonen kertoo.

Maatilakokemukset vahvistivat ammatinvalintaa: lukion jälkeen Mirja pyrki ja pääsi opiskelemaan kotieläintiedettä Helsingin yliopistoon. Ala tuntui heti omalta. Maatilan emännäksi Mirja ei kuitenkaan kuvitellut ryhtyvänsä, vaan ajatteli päätyvänsä maatalousneuvojaksi tai -opettajaksi.  

Opintojen parista löytyi kuitenkin puoliso, maatilan poika Aaro. Valmistuttuaan pariskunta lähti pitämään miehen kotitilaa Teuvalle. 

Läpinäkyvää tuotantoa

Arjen työ luomumaitotilalla on pääpiirteissään samanlaista kuin muillakin maitotiloilla. Navettaan mennään ensimmäisen kerran puoli viiden aikaan aamulla, ja iltatarkastus tehdään ennen puoltayötä. Siinä välissä hoidetaan vasikat sekä ruokitaan ja lypsetään lehmät.

Erojakin luomu tuo työhön: merkittävin se, että kesäisin kaikki luomueläimet laiduntavat. Luomuvasikoita ruokitaan juottorehulla pidempään, ja myös varoajat lehmien lääkitsemisen jälkeen ovat luomussa pidemmät.

Lisäksi luomutuottajan pitää kirjata kaikki toimet muistiin sekä navetassa että pellolla. Tarkka kirjanpito tekee toiminnasta läpinäkyvää ja varmistaa, että tuotanto on luomuehtojen mukaista.

”Pykäläviidakko aiheuttaa vähän päänvaivaa ja vaatii tarkkuutta. Pitää olla hyvin tietoinen siitä, mitä tehdään”, Mirja Koljonen toteaa.

Jäljitettävyys on huipussaan emmentaljuustossa, jota meijeriyhtiö Arla valmistaa Rannan tilan luomumaidosta. Juuston valmistukseen käytetään vain yhden tilan maitoa, ja jokainen kuorma raportoidaan tarkkaan lohkoketjuteknologian avulla. Kuluttaja voi halutessaan jäljittää verkkopalvelusta juuston valmistustietoja tilalle saakka.

Kaksi toivetta kesälle

Vaikka luomumaitotilan työt eivät tule milloinkaan valmiiksi, emäntä osaa ottaa aikaa myös itselleen. Läheltä työtä liippaa pitkäaikainen harrastus karjanjalostus. Se kiinnostaa Koljosta kovasti ja hän osallistuu esimerkiksi karjanäyttelyjen järjestämiseen. Liikuntaharrastuksista mieluisia ovat pyöräily, uinti ja kuntosaliharjoittelu.  

Lisäksi Rannan tilan emäntä on innokas raviurheilun seuraaja. Kipinä syttyi muutama vuosi sitten, kun Suomen ratoja hallitsi suvereenisti yksi ravuri, Ranch Kelly. Koljonen tutustui lämminverisen kasvattajaan ja kävi seuraamassa hevosen kilpailuja Ranskassa asti.

Alkavalta kesältä Rannan tilan emäntä toivookin kahta asiaa: rehuntekoa suosivia säitä ja että raviradat voidaan avata.

”Lehmien ruokinta perustuu meillä mahdollisimman omavaraiseen rehustukseen, joten hyvä säilörehu- ja viljasato on tärkeä. Ja Seinäjoen Kuninkuusraveja pitäisi ehdottomasti päästä katsomaan”, hän nauraa.

Kuvat: Arla

Teksti on tuotettu Euroopan unionin osarahoittamassa Luomu. Se on hyvä merkki -hankkeessa vuosina 2020-2022.